2000-luvun lämpötilan nousun syyt IPCC:n tieteen mukaisesti

Johdanto

Julkaisin tasan viikko sitten kirjoituksen Puheenvuorossa esittäen tieteelliset perustelut 2000-luvun lämpötilan nousulle käyttäen IPCC:n tiedettä ja arviointiraporttien tietoja. Kirjoitus poistettiin alle puolessa tunnissa perusteena ”Valheellisen tai perättömän tiedon ja haitallisten huhujen levittäminen on kiellettyä”.

Olen viime viikon aikana julkaissut kaksi muuta kirjoitusta, joissa olen käynyt läpi perusteellisesti kahta lämpötilanmuutoksen laskennassa käyttämääni tekijää ja ne perustuvat IPCC:n omaan tieteelliseen tapaan laskea tämä asia. Ne kaksi tekijää ovat ilmastoherkkyysparametri ja säteilypakote. Merkille pantavaa on, että tieteelliset opponenttini ovat jättäneet kommentoimatta ja muutkaan kommentit eivät ole osoittaneet, että esittämäni laskentaperusteet ovat pätemättömiä. Todisteet ja näytöt asiasta ovat yksiselitteisiä ja jokaisen todennettavissa.

Näistä syistä jätän uudelleen käsittelemättä yhtälön (1) perustelut

dT = λ * RF (1)

missä dT on maapalon pintalämpötilan muutos (K tai ºC), λ on ilmastoherkkyysparametri (K/(W/m2) ja RF tulee sanoista Radiative Forcing eli säteilypakote.

Sen sijaan perustelun 2000-luvun lämpötilamuutokset IPCC:n arviointiraporttien tiedoilla ja osoitan, että merkittävä lämpötilan nousu vuosien 2011 ja 2019 välillä ei IPCC:n omien lukujen mukaan ole voinut johtua edes pääosin kasvihuoneilmiön kasvusta eli antropogeenisista tekijöistä. Sama yksinkertainen analyysi pätee vuoteen 2023, ja sitä tukee pari tieteellistä artikkelia. Katsotaan nyt, että kestääkö opponenttien kantti tosiasioita, vai turvaudutaanko jälleen sensuuriin.

IPCC:n raporttien selitykset lämpötilamuutoksille 1750 – 2019

IPCC:n raporteissa lasketut säteilypakotteet paljastavat, kuinka vahvalla tieteellisellä pohjalla ilmastomallien tulokset ovat, kuva 1.

Kuva 1. IPCC:n arviointiraporteissa lasketut säteilypaktoearvot (RF) ja niitä vastaavat lämpötilamuutokset. Lämpötilamuutokset on laskettu kaavalla dT = λ * RF, missä λ on IPCC:n käyttämä ilmastoherkkyysparametri arvoltaan 0,5 K/(W/m2) vuoteen 2011 saakka ja vuonna 2019 0,47 K/(W/m2.

Kuvassa käytetty GISS-lämpötila on viimeisin versio (Viite 1), joka on kalibroitu arvoon 1,26 astetta vuonna 2019, joka on AR6:ssä ilmoitettu lämpeneminen vuodesta 1750.

Kuvassa esitetyt vuosien 1950 ja 1980 RF- ja dT-arvot on esitetty raportin AR5 kuvassa Figure SPM.5. Kolmen ensimmäisen IPCC-raportin lasketut säteilypakotearvot kolmessa ensimmäisessä raportissa vuosina 1990, 1995 ja 2001 vaihtelevat niin suurissa rajoissa, että IPCC ei itsekään ole esittänyt niiden aiheuttamaa kokonaissäteilypakotetta RF. Esimerkiksi vuoden 2001 raportissa TAR aerosolien vaikutus on arvioitu olevan välillä -2.0 ja 0.0 W/m2. Se ole kuitenkaan estänyt IPCC:tä esittämästä lämpötilasimulointituloksia, joissa mallien laskema lämpötila lopulta asettuu hyvin lähelle mitattua lämpötilaa; kas vain. Ja tietysti tulevaisuuden skenaariot on osattu laskea, vaikka historiaa selittäviä arvoja voidaan sanoa arvailtavan ja IPCC itsekin antaa aerosolien säteilypakotearvon luotettavuudelle arvosanan VL (very low) eli hyvin alhainen. Kuten kuvasta nälyy, niin joskus mallien laskema lämpötilamuutos osuu kohdalleen mitatun kanssa, ja josku siinä on merkittävä virhe. On myös tyypillisitä, että IPCC ei ole kiinnittänyt tähän seikkaan huomiota paitsi viimeisessä raportissaan, kun laskettu arvo osuukin kohdalleen. Kuva 2 esittää AR5:n ja AR6:n säteilypakotteet ja lämpötilamuutokset.

Kuva 2. IPCC:n raporttien AR5 ja AR6 säteilypakotetiedot ja lämpötilamuutokset vuoteen 2019 mennessä.

Vuonna 2005 kokonaissäteilypakote oli 1,72 W/m2 ja siitä laskettu lämpötilamuutos on 0,86 astetta. Vuonna 2011 (AR5, Viite 2) kokonaissäteilypakote oli huomattavasti suurempi eli 2,34 W/m2 ja sitä vastaava lämpenemisarvo 1,17 astetta. Suurin selittävä tekijä on aerosolien ja pilvien säteilypakotearvoissa: vuonna 2005 -1,12 W/m2, vuonna 2007 -1,19 W/m2, ja vuonna 2011 -0,82 W/m2. Kun tultiin vuoteen 2019 AR6, Viite 3) , niin tämä sama arvo olikin -1,0 W/m2 ja lähinnä sen vaikutuksesta mallien laskema 1,27 astetta ja mitattu lämpötila 1,26 astetta olivat lähes identtiset. Onko se liian hyvää ollakseen totta? Kyllä on.

2000-luvun lämpötila ja siihen vaikuttavat tekijät

2000-luvulla maapallon lämpötilassa on muutoksia, jotka ovat aiheuttaneet hämmenystä ilmastotutkijoiden parissa. Aluksi oli 14 vuotta jatkunut kausi, joka tunnetaan nimellä lämpötilapaussi, jolloin lämpötila ei noussut (Viite 4), kuva 3.

Kuva 3. Mitattu GISS-lämpötilamuutos, mitattu auringonsäteilyn absorption muutos (ASR = Absorbed Solar Radiation), hiilidioksidin lämpötilavaikutus IPCC:n mukaan ja ENSO-ilmiön lämpötilavaikutus.

Kuvasta 3 näkyy, että lämpötila ei juuri noussut edes GISS-mittausten mukaan aikavälillä 2000 – 2014. Kuvassa on uusi muuttuja ASR eli auringon säteilyn absorptio, joka tuli esiin CERES-satelliittimittausten myötä vuonna 2001 (CERES, Viite 4). Aluksi siihen ei kiinnitetty huomiota, koska siinä ei ollut muutostrendiä. Tilanne muuttui vuonna 2015, jolloin se El Ninon aikana 2015-2016 kasvoi merkittävästi. Olen selvittänyt, että ASR-signaali aiheuttaa super El Ninon aikana n. 50 % tapahtuvasta globaalista lämpötilan noususta (Ollila, Viite 6).

Ilmastoyhteisö on sulkenut silmänsä siltä tosiasialta, että ASR:n RF-arvo on noussut vuodesta 2001 vuoteen 2023 yhteensä 2,01 W/m2, joka on 74 % IPCC:n ilmoittamasta RF-kokonaisarvosta 2,70 W/m2

aikavälille 1750 – 2019 (Ollila, Viite 7). Kuten näkyy kuvasta 2, niin ASR-vaihtelut yhdessä ENSO-ilmiöiden kanssa selittävät varsin hyvin globaalin lämpötilan vaihtelut.

Havaittu lämpötila nousi arvosta 0,89 astetta (GISS, Viite 1) arvoon 1,27 astetta eli nousua 0,38 °C vuodesta 2011 vuoteen 2019, ja samaan aikaan ERF nousi 2,34 W/m2:sta arvoon 2,70 W/m2 (Viite 2, Viite 3) eli kasvua 0,36 W/m2. Tämä ERF-muutos aiheuttaa lämpötilan muutoksen yhtälön (1) mukaan dT = 0,47 K/(W/m2) * 0,36 W/m2 = 0,17 °C eli 45 % lämpötilan muutoksesta. Koska havaittu lämpötilamuutos tänä aikana oli 0,38 °C, niin luonnolliset ilmastotekijät ovat aiheuttaneet loput eli 0,21 °C:n muutoksesta eli 55 %.

IPCC joutui erittäin hankalan tilanteen eteen. Hiilidioksidin säteilypakotearvoa oli hilattu hieman ylöspäin (CO2-pitoisuus 560 ppm tuotti säteilypakotetta 3,90…3,93 W/m2, kun kolmen aikaisemman IPCC-raportin mukaan arvo oli 3,7 W/m2), joten siihen ei voitu puuttua. Mitä tehdä? Ratkaisu oli, että jätetään auringonsäteilyn kasvu pois ja rukataan pilvien ja aerosolien säteilypakotearvoa niin, että se aiheuttaakin jäähtymistä (-0,82 W/m2 vuonna 2011 ja -1,0 W/m2 vuonna 2019). Näin saatiin mitattu ja laskettu lämpötila kohdalleen. Tätä seikkaa maallikot eivät havaitse raporttia lukiessaan. Esimerkiksi NASA:n CERES-mittausohjelmasta vastaava johtaja Norman Loeb et al, (Viite 7) oli todennut, että alapilvisyyden väheneminen aiheutti mitatun auringonsäteilyn lisääntymisen ja osoitin aikaisemmassa jutussani, että AR6:ssa tämä ASR-muutos eli auringonsäteilyn absorption muutos oli noteerattu; ilmeisesti siksi, että Norman Loeb oli mukana tässä kirjoitusosiossa.

Sama analyysi voidaan tehdä vuodelle 2023, joka siihen astisen mittaushistorian lämpimin vuosi. NOAA:n kasvihuoneindeksi (AGGI, Viite 8) kerää kasvihuonekaasujen vuotuiset RF-arvot. Vuotuinen kasvuvauhti on ollut erittäin tarkasti 1,8 % viime vuosina, ja se tarkoittaa, että vuotuinen RF-lisäys vuodelle 2023 on ollut noin 0,042 W/m2. Tästä arvosta CO2-pakote on ollut 0,032 W/m2 eli osuus sen osuus on IPCC:n mukaan 79 % kasvihuonekaasujen pakotteesta.

Vuoden 2023 vuotuinen lämpötilan nousu on ollut 0,28 °C (GISS, Viite 1). Yhtälön (1) soveltaminen antaa lämpötilamuutoksen dT =(0,47 ° C / (W/m2) * 0,042 W/m2 = 0,019 °C, mikä on vain 6,8 % havaitusta GISS-lämpötilan 0,28 °C:n lämpötilan noususta. Tässä kohtaa on todettava, että IPCC:n raportit eivät anna mitään perustetta arvioida pilvien ja aerosolien muutosta vuodesta 2022 vuoteen 2023, koska historialliset muutokset ovat menneet ylös- ja alaspäin. Tämä havainto on Rantasen ja Laaksosen (Viite 9) johtopäätöksen mukaisesti, että antropogeeniset pakotteet eivät ole voineet aiheuttaa vuoden 2023 syyskuun korkeita lämpötiloja.

Joku kysyi, että mitä minun oma ilmastomallini antaa vastaaviksi luvuiksi. Lämpötilamuutoksesta 2011 – 2019 oma mallini antaa CO2:n osuudeksi 18 %. Vuoden 2023 lämpötilan noususta mallini antaa CO2:n osuudeksi 1,5 %. Näitä lukuja ei siis tarvita osoittamaan, että lämpötilamuutoksia 2011-2019 ja 2023 ei pysty selittämään IPCC:n omalla tieteellä. Tarkemmat perustelu löytyvät viimeisestä julkaistusta tutkimuksestani, jos jotakuta kiinnostaa tarkemmat tieteelliset perustelut, Viite 13.

Näyttö auringonsäteilyn lisääntymisestä on kiistaton mittausten perusteella. Lisäksi tämä muutos selittää tapahtuneen lämpötilakehityksen 2000-luvulla vuosi 2023 mukaan lukien erittäin hyvin.

Ilmastotutkijoiden tabu

Sana tabu tulee tongan kielen sanasta ja tarkoittaaa pyhää tai kiellettyä ja siitä on länsimaissa kehittynyt ilmaisu, että tabusta ei saa puhua.

Virallisen ilmastotieteen mukaan ilmastonmuutos on aiheutunut antropogeenisistä tekijöistä. Jos joku muuta väittää, hänet leimataan denialistiksi. Sen vuoksi virallisen ilmastotieteen kannattajat eivät voi tunnustaa, että jokin luonnollinen tekijä voisi vaikuttaa lämpötilan nousuun. Esimerkiksi tutkijat Rantanen ja Laaksonen, jotka analysoivat, että syyskuun 2023 lämpötilat eivät ole voineet aiheutua ihmisestä, eivät uskaltaneet tai voineet edes Keskustelu-osiossaan arvioida, että voisiko olla kyse auringonsäteilyn lisääntymisestä. Myöskään NASA:n Gavin Schmidtille ei tule mieleen, että mistä ihmeen kummasta johtuu, että hyvät ja toimivat ilmastomallit eivät toimi enää ollenkaan.

Ilmastotutkijoiden rivit rakoilevat

Viimeisen vuoden aikana median ja ilmastotutkijoidenkin joukosta on tullut ykkösmediaan uutisia, jotka eivät ole mahdu täälläkin usein toistettuun hokemaan, että ”ilmastonmuutoksen syistä on konsensus” .

1. Yhteensä 18 tutkijaa, joiden joukossa sellaisia tunnettuja nimiä kuin James Hansen, Norman Loeb, ja Andrew Lacis (Viite 9) ovat sitä mieltä, että CO2-pitoisuuden kaksinkertaistuminen tulee aiheuttaman lämpötilan nousua n. 10 astetta, jota ihmiskunnan aerosolipäästöt pienentävät pari astetta, Viite 1. IPCC:n tasapainoinen ilmastoherkkyys on vain 3, 0 astetta. Missä konsensus?

2. NASA:n Gavin Schmidt on kirjoittanut Nature-lehdessä, että vuoden 2023 korkeita lämpötiloja ei voi selittää nykyisillä ilmastomalleilla eli olemme tuntemattomalla maaperällä, Viite 10.

3. Suomalaiset tutkijat Rantanen ja Laaksonen (Viite 9) ovat todenneet saman tieteellisin menetelmin syyskuun 2023 lämpötilasta.

4. Norman Loeb ja muutama hänen tutkijatoverinsa ovat selittäneet auringonsäteilyn kasvun alapilvisyyden pienemisellä (viite 7), joka ei kelvannut IPCC:n lämpenemislaskuille.

Taitaa kuitenkin käydä niin, että kun lahoamisprosessi on lähtenyt käyntiin, niin IPCC mätänee sisältä käsin. Toisinajattelijoilla ei ole apunaan median luomaa tiedotushegemoniaa, joka jatkaa ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta, vaikka tosiasiat ovat jo kääntyneet sitä teoriaa vastaan.

Viitteet

1. AGGI, 2024: The NOAA annual Greenhouse Index (AGGI). https://gml.noaa.gov/aggi/aggi.html

2. CERES, 2024: CERES EBAF-TOA Data. The National Oceanic and Atmospheric Administration. (NOAA). https://ceres-tool.larc.nasa.gov/ord-tool/jsp/EBAFTOA42Selection.jsp

3. GISS, 2024: Land-ocean temperature index of NASA.

4. IPCC, AR5, 2013: Climate Change 2013, The Physical Science Basis. https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2017/09/WG1AR5_Frontmatter_FINAL.pdf

5. IPCC, AR6, 2021: Climate Change 2021, The Physical Science Basis. K., https://www.ipcc.ch/report/ar6/wg1

6. GISS. https://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v4/GLB.Ts+dSST.txt

7. Trenberth, Kevin E.; Zhang, Yongxin; Fasullo, John T. . (2015). Relationships among top-of-atmosphere radiation and atmospheric state variables in observations and CESM. Journal of Geophysical Research: Atmospheres, 120(19), 10,074–10,090. doi:10.1002/2015jd023381

8. Loeb NG, Johnson GC, Thorsen TJ, Lyman JM, Rose FG, Kato S, 2021: Satellite and ocean data reveal marked increase in Earth’s heating rate. Geophys. Res. Lett. 48, e2021GL093047.

https://doi.org/10.1029/2021GL093047

9. Rantanen M, Laaksonen A, 2024: The jump in global temperatures in September 2023 is extremely unlikely due to internal climate variability alone. npj. Clim. Atmos. Sci. 7, 34, https://www.nature.com/articles/s41612-024-00582-9

10. Schmidt G, 2024: Climate models can’t explain 2023’s huge heat anomaly — we could be in uncharted territory. Nature 627, 467, https://www.nature.com/articles/d41586-024-00816-z

11. Ollila A, 2020: The pause end and major temperature impacts during super El Niños are due to shortwave radiation anomalies. PSIJ 24(2), 1-20, https://doi.org/10.9734/psij/2020/v24i 230174

12. James E Hansen, Makiko Sato, Leon Simons, Larissa S Nazarenko, Isabelle Sangha, Pushker Kharecha, James C Zachos, Karina von Schuckmann, Norman G Loeb, Matthew B Osman, Qinjian Jin, George Tselioudis, Eunbi Jeong, Andrew Lacis, Reto Ruedy, Gary Russell, Junji Cao, Jing Li. Global warming in the pipeline. https://academic.oup.com/oocc/article/3/1/kgad008/7335889

13. Ollila, The 2023 Record Temperatures: Correlation to Absorbed Shortwave Radiation Anomaly. https://scienceofclimatechange.org/wp-content/uploads/Olilla-Record-Temperature-2023.pdf

Post not marked as liked